Ranskassa on toistakymmentä viinialuetta, joista muutamia tunnetuimmista ovat Bordeaux, Alsace, Champagne, Bourgogne ja Rhône. Viinimaana Ranska on hyvin monipuolinen, sillä siellä on erilaisia ilmastotyyppejä: on Välimeren ja Atlantin vaikutusta, on vuoristoa sekä kuumaa ja kuivaa etelää. Niinpä maa tarjoaa erilaisia rypäleitä ja erilaisia viinityyppejä.

”Ranskassa on pitkä historia viinin viljelyssä. Aikojen saatossa eri alueille on valikoitunut ilmastoon ja maaperään sopivimmat rypäleet. Samoin alueille on muodostunut omat erikoisuutensa ja yhdistelmänsä niin ruoan kuin viinin suhteen”, kertoo Ranskan viineihin erikoistunut Hartwallin Business Manager Laura Tiusanen.

Ranskassa viljellään lukuisia klassisia rypälelajikkeita, joista tunnetuimpia ovat Chardonnay, Sauvignon Blanc, Cabernet Sauvignon, Merlot ja Syrah.

Kullakin viinialueella on omat tunnusomaiset rypäleensä. Loiren laakson alueella viljellään eniten Sauvignon Blancia, Alsacessa taas raikasta Rieslingiä ja aromaattista Gewürztramineria. Bordeaux’sta tulevat klassikkorypäleet Cabernet Sauvignon, Cabernet Franc ja Merlot. Bourgognelle tyypillinen rypäle on kepeä Pinot Noir ja Rhônelle täyteläinen Syrah.

Tiusanen vinkkaa aloittamaan ranskalaisiin viineihin tutustumisen Alsacen alueen viineistä. Sieltä tulee lajikeviinejä eli viinejä, joissa käytetään vain yhtä rypälelajiketta.

”Sillä tavalla maistaa, miltä maistuu puhdas Riesling, Pinot Gris, Muscat tai Gewürztraminer.”

Eläväinen Bordeaux, pittoreski Alsace, paavien kaupunkina tunnettu romanttinen Avignon – Ranskan viinialueet tarjoavat valtavasti historiaa, kulttuuria ja makoisia ruoka- ja viinielämyksiä.

Laura Tiusasen omat suosikit viinimatkailuun ovat Champagne ja Provence. Champagnen kuuluisiin samppanjakaupunkeihin Reimsiin ja Épernayyn pääsee Pariisista luotijunalla tunnissa.

”Matka on samppanjanystävän must! Alueella on upeita samppanjataloja pienviljelijöistä isoihin viinintuottajiin. Moniin taloihin voi varata oman samppanjatastingin. Épernayssa kannattaa myös kävellä kuuluisaa Avenue de Champagnea.”

Toinen viinimatkailijan unelmakohde on Välimeren rannikolla sijaitseva Provence. Etelän tunnelma, Välimeren ilmasto, merenelävät ja roseeviini hurmaavat. Jos Etelä-Ranskan keskikesän kuumuuden kestää, pääsee myös ihailemaan kauniita laventeli- ja auringonkukkapeltoja.

”Aloittaisin Provencen matkan Pohjois-Rhônesta syrah-punaviinejä maistellen. Sieltä ajaisin Etelä-Rhôneen ja tutustuisin matkan varrella kauniisiin viinikyliin. Sitten jatkaisin matkaa Välimeren rantakohteisiin kuten Cabassonin hiekkarannoille”, Tiusanen kuvailee.

Ranskalainen keittiö valittiin Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon ensimmäisenä yksittäisen maan ruokakulttuurina.

”Ranskassa perhe-elämään panostetaan esimerkiksi yhteisiä ruokahetkiä vaalimalla. Kyse ei ole koskaan vain ruoasta tai viinistä. Keittiöön ja pöydän ääreen tullaan viettämään aikaa ja keskustelemaan päivän asioista”, kertoo puoliksi ranskalainen ja aikoinaan Ranskassa asunut Laura Tiusanen.

”Vaikka arki-illallisellakin syödään useampi ruokalaji, sitä ei mätetä mielin määrin. Alkuruokana saattaa olla pieni lautanen vihreää salaattia. Pääruoan jälkeen nautitaan vaikkapa makea hedelmä, juustoa tai pala kakkua.”

Ranskalainen ruoka ei ole kovin monimutkaista, mutta raaka-aineet ovat aina laadukkaita ja mielellään paikallisia. Arki-illallisellakin saatetaan nauttia lasillinen viiniä.

”Viinistä ei tehdä isoa numeroa, sillä se kuuluu normaalina osana ruokapöytään. Meillä juotiin arkena yleensä paikallista viiniä, joka ei välttämättä ollut erityisen kallista tai hienoa.”

Ranskalaiset viinit eivät itsessään ole kovin simppeleitä, joten ne on tehty nautittavaksi ruoan kanssa.

”Jos pitäisi valita yksi ruokajuoma läpi aterian, valitsisin roseesamppanjan, sillä se kohottaa tunnelmaa ja sopii monen ruoan kanssa. Klassinen yhdistelmä samppanjan kanssa on osterit ja merenelävät. Jos haluaa edullisemman kuplivan, voi valita crémantin”, Tiusanen kertoo.

Samppanjan kanssa toimii myös taivaallisen ihana ranskalainen tuorehernekeitto crème ninon. Muita klassisia yhdistelmiä ovat esimerkiksi lämmin vuohenjuustosalaatti sekä raikas ja eloisa sauvignon blanc -valkoviini. Lammasruokien kanssa puolestaan sopii Rhônen tai Bordeauxin punaviini.

”Ranskalaiset syövät paljon leikkeleitä ja kuivamakkaroita, ja niiden parina toimii esimerkiksi pinot noir tai runsaampi, aavistuksen makea pinot gris -valkoviini.”

Ranskassa ateria kruunataan makealla jälkiruoalla tai juustolla.

“Makea jälkiruoka ja jälkiruokaviini yhdessä voivat kuitenkin olla liikaa. Sen sijaan suolainen juusto ja makea viini, tai makea jälkiruoka ja kuiva kupliva voi olla hyvä kombo”, Tiusanen vinkkaa.

Ranskalaiselle juustolautaselle voi valita kovia juustoja kuten gruyèren tai comtén, camembert-valkohomejuuston tai saint agur -sinihomejuuston. Esille laitetaan yleensä vain yhtä tai kahta juustolajia.

”Juustojen kanssa sopii hyvin esimerkiksi Baron Philippe De Rothschildin Mouton Cadet Réserve Sauternes, joka on hyvin klassinen ranskalainen jälkiruokaviini.”

Ranska on monipuolinen punaviinimaa: valikoimaa löytyy kevyistä pinot noir -viineistä tuhteihin Chateauneuf du Pape -sekoituksiin ja Bordeaux’n viinisekoituksiin. Laatuja on pöytäviineistä maailman kalleimpiin punaviineihin.

”Tutustumisen ranskalaisiin punaviineihin voi aloittaa vaikka kevyestä, roseeviinityyppisestä Alsacen alueen pinot noirista tai Bourgognen pinot noirista. Myös Rhônesta tulevat lämpimän hedelmäiset ja keskitäyteläiset côtes du rhône -viinit ovat monen mieleen”, Tiusanen vinkkaa.

Punaviineissä kepeys on nouseva trendi raskaampien, hilloisten viinien jälkeen. Toinen, erityisesti kovien viiniharrastajien keskuudessa nouseva trendi on Champagnen alueen kuplattomat viinit.

”Tällainen kepeä Champagnen alueen viini on Alkon tilausvalikoimasta löytyvä Alexandre Bonnet Rosé des Riceys La Forêt. Tämä viini on sataprosenttinen pinot noir. Väriltään kuulaan rubiininpunaisessa viinissä on tumman marjaisaa aromia ja todella matalat pehmeät tanniinit.”

Ranska tuottaa niin kuivia ja hapokkaita kuin täyteläisiä tammikypsytettyjä sekä makeita valkoviinejä. Tärkeimmät valkoviinialueet ovat Loire, Alsace, Chablis ja Bourgogne.

”Puolikuivan valkoviinin ystävä pitää Alsacen pinot gris´ta ja gewürstraminerista. Raikkaita valkoviinejä rakastava taas ihastuu varmasti Loiren alueen valkoviineihin ja Chablista tulevaan kuivaan, raikkaaseen ja rapeaan chardonnayhin”, Tiusanen opastaa.

”Riippuu maistajasta, mikä on se Ranskan ykkösvalkoviini. Yksi suosikeistani on Alsacesta tuleva kuiva ja hapokas Château de Riquewihr Riesling Grand Cru Schoenenbourg. Siinä on aprikoosia, vihreää omenaa, hentoa yrttisyyttä ja mineraalisuutta. Tämä runsas ja hyvärakenteinen valkoviini toimii monipuolisena ruokaviininä myös vaalealle lihalle ja joulupöydän kaloille.”

Kylmä, hennon vaaleanpunainen rosee vie mielen Provenceen laventelipeltojen keskelle.

Rosee on ollut Suomessa enemmän kesäjuoma, mutta ympärivuotinen käyttö on lisääntynyt meilläkin.

”Provencen rosee sopii mainiosti naposteltavien antipastojen, ruokaisten salaattien ja kalaruokien kanssa. Rhônessa valmistettava tavel puolestaan on hyvin voimakas ja tanniininen, ruokaviiniksi sopiva rosee.”

Roseeviinissä hurmaa myös kaunis vaaleanpunainen sävy. Sävy saadaan uuttamalla tumman viinirypäleen kuoria rypäleen mehussa muutamasta tunnista muutamaan päivään. Sen jälkeen kuoret poistetaan ja juoman annetaan käydä.

Roseesamppanjan väri taas saadaan pääasiassa sekoittamalla punaista viiniä valkoiseen viiniin ennen pullokäymistä.

Champagnen alueella on viljelty viinejä roomalaisten ajoilta asti. Nykyisenlaiseksi samppanja muotoutui 1600–1800-lukujen aikana, jolloin siitä tuli nopeasti hovin ja ylhäistön muotijuoma.

Luksusta samppanjasta tekevät sen rajattu saatavuus ja monet valmistukseen liittyvät säännökset. Ensinnäkin, vain Champagnen alueelta tulevaa kuohuviiniä saa kutsua samppanjaksi. Toiseksi, valmistukseen käytetään ainoastaan tiettyjä rypälelajikkeita, kuten Pinot Noiria, Chardonnayta ja Pinot Meunieria. Lisäksi rypäleet poimitaan aina käsin, ja samppanja valmistetaan méthode traditionelle -menetelmällä, eli pullokäymismenetelmällä, jossa viiniä kypsytetään vähintään 15 kuukautta.

”Rypäleet ja pullokäymismenetelmä voidaan kopioida, mutta uniikkia maaperää ja ilmastoa ei.

Myös samppanjan valmistamiseen liittyvä tietotaito, osaaminen ja historia ovat uniikkia”, Laura Tiusanen toteaa.

Yksi vanhimmista samppanjataloista on vuodesta 1760 toiminut Lanson. Parikin Tiusasen suosikkisamppanjaa ovat Lansonia. Toinen niistä on kaunis, lohenpunainen Lanson Le Rosé Brut.

”Se on erittäin kuiva, hapokas ja tasapainoinen samppanja. Siinä on punamarjaisuutta ja sitruksisuutta. Voisin tarjoilla sitä sellaisenaan aperitiivina tai vaikkapa joulupöydässä kalan, kinkun ja myös jälkiruoan kanssa.”

Toinen Tiusasen suosikki on biodynaamisesti viljelty luomusamppanja Lanson Green Label Bio-Organic Extra Brut.

”Tämä kuivempi, raikas viheromenainen, limettinen samppanja on ihana aperitiivi tai ruokajuoma mereneläville tai crème ninonille.”

Crémant on ranskalainen laatukuohuviini, joka valmistetaan samalla perinteisellä méthode traditionelle -menetelmällä kuin samppanja. Crémantissa on erinomainen hinta-laatusuhde.

”Crémant on vähän kuin Espanjalle cava. Sen kulutus on kasvanut Suomessa viime vuosina ja Alkostakin voi löytää hyvän crémantin 15–20 eurolla. Arthur Metz Crémant d'Alsace Riesling Brut on hyvän hinta-laatusuhteen crémantista”, Tiusanen kertoo.

Myös crémantin valmistuksessa on monia säännöksiä. Sitä saa valmistaa vain tietyillä alueilla Ranskassa, esimerkiksi Loiressa, Jurassa, Alcasessa ja Bordeaux’ssa. Valmistuksessa käytetään vain tiettyjä rypäleitä, ja siinä on noudatettava määriteltyjä kypsymisaikoja.

Moniin kuohuviineihin, esimerkiksi italialaiseen proseccoon verrattuna crémantin maku on lähtökohtaisesti moniulotteisempi. Tämä perustuu käymismenetelmään: proseccolle toinen käyminen ja kuplat tehdään terästankissa, jolloin mausta tulee tuoreen hedelmäinen. Pullokäymismenetelmä taas antaa crémantille erilaisen aromimaailman.

”Crémantissa on usein kehittyneitä aromeita, kuten hiivaisuutta, briossia ja paahteisuutta. Pullokäymismenetelmän sanotaan myös tekevän kuplista hieman pienempiä ja elegantimpia”, Tiusanen selittää.