10 syytä ihastua italialaisiin viineihin

Italia on maailman suurin viinintuottajamaa, joka on viime vuosina tuottanut noin 50 miljoonaa hehtolitraa viiniä vuodessa. Italiassa on 20 maakuntaa ja samalla 20 eri viinialuetta.

Maa hemmottelee viininystävää: koska ilmasto ja maaperä ovat eri puolilla maata niin erilaiset, Italia tuottaa monenlaisia viinejä. Pohjois-Italiassa ollaan korkeammalla ja ilmasto on viileämpää, kun taas etelän 40 asteen auringonpaahteessa kypsyvät rypäleet ovat aivan erityylisiä kuin pohjoisessa.

”Maan suurin tuottaja-alue on Pohjois-Italiassa sijaitseva Veneton maakunta, josta tulee sekä kaupallisia viinejä että mahtiviinejä kuten amarone, ripasso ja prosecco”, Italian viineihin erikoistunut Hartwallin Senior Business Manager Marina Degerth kertoo.

Hyvänä kakkosena tulevat saapasmaan kannassa sijaitsevan Apulian maakunnan viinit. Seuraavaksi suosituimpia viinintuottaja-alueita ovat Toscana, Piemonte ja Sisilia.

Italiassa on virallisesti noin 350 rypälelajiketta ja sen lisäksi arviolta 500–1500 muuta pientä rypälelajiketta. Jokaisella viininviljelyalueella on ominaiset rypäleensä. Esimerkiksi Apuliassa tunnusomaisin rypäle on Primitivo ja Toscanassa Sangiovese. Piemonten yleisin rypäle taas on Nebbiolo, josta saadaan suomalaistenkin rakastamat viinit, kuten barolo ja barbaresco.

”Jos puhutaan koko Italian suosituimmista rypäleistä, valkoviineistä Italian Pinot Grigio on ehdoton ykkönen. Etelä-Italiassa valkoviineistä suosituimpia rypäleitä taas ovat Vermentino, Fiano, Catarratto ja Trebbiano. Roseeviini valmistetaan punaviinirypäleistä, ja niissä suosittuja rypäleitä ovat Nero d’Avola ja Merlot”, Degerth luettelee.

Klassikoiden lisäksi ammattilaiset metsästävät jatkuvasti uusia rypäletrendejä.

”Nousevia trendejä ovat esimerkiksi Susumaniello-rypäle Apuliasta ja Timorasso-rypäle Piemontesta.”

Kun pakkaset paukkuvat, Suomessa juodaan voimakkaita ja tuhteja viinejä. Pohjois-Italian Veneton maakunnassa valmistettava klassikkoviini amarone, virallisemmin DOCG Amarone della Valpolicella, onkin suomalaisten kestosuosikki.

”Amarone on Veneton kuningasviini. Se on tehty käsityönä ja rakkaudella. Sillä ei voi mennä pieleen.”

Amarone on melko arvokas viini, koska sen valmistusmenetelmässä on monta käsityönä tehtävää vaihetta sadonkorjuusta lopputuotteeseen. Amarone on DOCG-laatuluokiteltu viini, mikä tarkoittaa, että viinin valmistuksessa tulee noudattaa tiettyjä tarkkoja sääntöjä. Esimerkiksi tuotantoalue Valpolicellassa Veneton maakunnassa on hyvin tarkkaan rajattu. Lisäksi amaronessa pitää olla aina yli 14 prosenttia alkoholia.

Rikkaan ja moniulotteisen amaronen valmistukseen käytetään rypälesekoitusta, jossa on Corvinaa, Corvinonea, Rondinellaa ja toisinaan Molinaraa. Rypäleet ovat samoja kuin samalta alueelta tulevassa valpolicella-viinissä, mutta valmistustekniikka on eri. Amaronen valmistus poikkeaa muutenkin monista muista viineistä. Merkittävin ero on, että viini valmistetaan apassimento-menetelmää käyttäen.

”Keräämisen jälkeen osaa rypäleistä kuivataan useampi viikko. Kuivatessa rypäleistä tulee kuin rusinoita ja niihin konsentroituu juuri se ihana makeus ja mehevyys, joista pidämme. Sen jälkeen amarone kypsytetään tammitynnyreissä. Kypsytyksen pituus riippuu tuottajasta”, Degerth kertoo.

Arancione Originale Amarone della Valpolicella DOCG -punaviini on juuri sellainen mehevä ja täyteläinen amarone, jota suomalaiset rakastavat.

”Se on keskitäyteläinen ja melko tanniininen. Maussa on viikunaa, kypsää karpaloa, rusinaa ja hentoa tammea. Viini toimii loistavasti liharuokien ja vahvojen makujen kanssa. Seurusteluviininä se on parhaimmillaan kovien, pitkään kypsytettyjen juustojen, goudan tai parmesaanin kanssa. Tällä viinillä ei voi mennä pieleen, osti sen sitten itselle meditaatioviiniksi, lahjaksi tai tarjoiltavaksi talven juhliin”, Degerth kuvailee.

Prosecco pitää pintansa, mutta spumanten eli italialaisen kuohuviinin suosio on ollut pitkään kasvussa.

”Syy on osittain myös siinä, että proseccon viime vuosien kova kysyntä on nostanut juoman hintaa.”

Myös italialaisen roseeviinin suosio on kasvanut, koska marjaiset aromit ovat suomalaiseen makuun. Degerthin tämän hetken roseesuosikki on Piemontessa valmistettu elegantti Ricossa Rosato Nebbiolo DOC. Vadelmainen ja metsämansikkainen rosee on kuiva ja hapokas.

”Tuote on suorastaan löytö! Tämä palkittu, laadukas ja edullinen rosee on tehty kuningasrypäle Nebbiolosta. On harvinaista, että Nebbiolosta, josta tehdään yleensä huikeita punaviinejä, on saatu heleä roseeviini. Ei ole kovin monta tuottajaa, jotka pystyvät tällaista tuottamaan”, Degerth kehuu.

Kyseinen viini sopii seurusteluviiniksi sekä raikkaiden salaattien, kasvisruokien, kalan, äyriäisten ja kanan pariksi.

”Yllättäen rosee sopii erinomaisesti myös suomalaiseen joulupöytään kalan ja laatikoiden seuraan”, Degerth vinkkaa.

Helmeilevät kuplat kruunaavat italialaiset illanistujaiset. Mutta miten italialaiset kuohuviinit kuten prosecco, spumante, alta langa, asti ja franciacorta eroavat toisistaan?

”On hyvin yleistä, että spumantet ja proseccot menevät monella sekaisin”, Marina Degerth sanoo.

Hän selventää, että kun Suomessa puhutaan yleiskuohuviinistä, tarkoitetaan englanniksi sparkling winea ja italiaksi spumantea. Spumantella ei ole lainsäädäntöä, joka määrittelisi mistä päin Italiaa kuohuviinin pitää tulla, ja myös rypäleet voivat olla melkein mitä vain kuohuviinin valmistukseen sopivia rypäleitä.

Sen sijaan prosecco-kuohuviiniä valmistetaan aina Glera-rypäleestä Pohjois-Italiassa Veneton maakunnassa. Melko makeat, jälkiruokien kanssa sopivat asti-kuohuviinit taas valmistetaan aina Moscato-rypäleistä Astin kaupungin läheisyydestä Piemontessa.

Italialla on käsissään erinomaiset haastajat myös samppanjalle, nimittäin samppanjamenetelmällä valmistetut hienostuneet kuohuviinit franciacorta ja alta langa. Näissä kuohuviineissä on todella tyylikkäät pienet kuplat ja elegantti maku. Molemmat kuohuviinit tulevat erittäin rajatuilta tuotantoalueilta. Franciacortaa tuotetaan nimensä mukaisesti idyllisen kauniilla Franciacortan alueella Lombardian maakunnassa Pohjois-Italiassa, ja usein hieman edullisempi alta langa tulee samannimisen kaupungin kukkuloilta Pohjois-Italian Piemontesta.

Kevään ja kesän isojen juhlien juhlamaljaksi Marina Degerth suosittelee Gran Passione Organic Dry Spumante -kuohuviiniä.

”Tämän ihanan hedelmäisen kuohuviinin maussa on päärynää, kevyttä sitrusta ja hentoa mausteisuutta. Se sopii arkeen ja juhlaan esimerkiksi marjaisten jälkiruokien pariksi. Lisäksi kuohuviinipullo on erityisen kaunis, joten siitä on kiva tarjoilla. Kokonaisuudessaan viinin hinta-laatusuhde on erinomainen.”

Degerthin mielestä pizzan ja pastan seuraksi sopii parhaiten italialainen punaviini.

”Pastan kanssa nappaisin lasiin hyvän primitivon, sillä siinä on mehevyyttä, joka taittaa ruoan mausteisuutta. Pizzan kanssa taas barbera on nappivalinta, ja chianti on täydellinen yhdistelmä erityisesti tomaattisen pizzan kanssa.”

”Mielelläni joisin pizzan tai pastan kanssa Toscanan brunelloja. Ne ovat ihanan täyteläisiä, mutta vähän arvokkaampia viinejä. Barbera ja primitivo toimivat kuitenkin aina loistavasti.”

Turkoosia kristallinkirkasta vettä, oliivipuita, kulttuuria ja upeita viinitiloja. Toscanan ja Piemonten jälkeen itärannikolla sijaitseva Apulia on nouseva matkailukohde.

”Apulian maakuntaan tutustuakseen pitää melkeinpä vuokrata auto, sillä välimatkat ovat pitkiä ja takseja ei juuri ole. Itse olen matkaillut Apuliassa niin, että pysähdyin aina yhteen paikkaan pariksi päiväksi ja jatkoin taas matkaa. Näkemisen arvoisia paikkoja ovat ainakin Leccen kaupunki ja Unescon maailmanperintökohteeksi listattu Alberobellon kylä, missä on upeita trullitaloja”, Degerth kertoo.

Apulialla on paljon annettavaa nousevana viinialueena. Siellä panostetaan laatuun ja luomuviljelyyn. Suomessa voi lähteä makumatkalle Apuliaan vaikka maistelemalla Zensan vegaanisia luomuviinejä.

Yksi Marina Degerthin suosikeista on sataprosenttisesti Apulian tyypillisimmästä rypäleestä, Primitivosta, tehty Zensa Primitivo IGT Organico -punaviini.

”Se on rikas ja mehevä keskitanniininen viini, jonka maussa on tummaa kirsikkaa, mustikkahilloa, luumua ja kevyttä nahkaa. Monipuolinen luottoviini sopii tomaattipohjaisille ruoille, kuten pizzalle, pastalle ja parmigiana di melanzanelle. Se on herkullinen pari myös grilliruoille ja mausteisille hampurilaisille.”

Tutustu luonnonmukaisiin Zenza-viineihin

Jos viinipullon etiketissä on alueen tai viinityypin edessä kirjainlyhenne, esimerkiksi Valpolicella DOCG, olet valinnut laatuluokitellun viinin.

Niin kutsutuilla pöytäviineillä eli vino rossolla ja vino da tavolalla ei ole laatuluokitusta, sillä niiden valmistamisessa on vähemmän sääntöjä. Niihin voidaan esimerkiksi käyttää rypälelajikkeita vapaasti.

Italiassa on kolme viinien laatuluokkaa: IGP/IGT, DOC ja korkein laatuluokitus DOCG. Mitä korkeampi laatuluokka, sitä tiukemmat säännöt ovat sekä kyseisen viinin viljelylle että valmistukselle.

IGP tai IGT (Indicazione Geografica Protetta / Tipica) tarkoittaa määritellyn viinialueen alueviiniä. DOC (Denominazione di Origine Controllata )-kirjainlyhenne kertoo, että kyseessä on määritelty laatuviini. DOCG (Denominazione di Origine Controllata e Garantita) puolestaan kertoo saman kuin DOC, mutta on sitä korkeampi laatuviinien luokka, jolle on asetettu tiukemmat säännöt viinin viljelyn ja valmistuksen suhteen.

Italiassa hyvä ruoka ja juoma ovat rakkautta. Ystävyys- ja sukulaissuhteisiin panostetaan, ja ruoka ja juoma kietoutuvat melkeinpä aina yhteisiin hetkiin. Sukulaisten kesken järjestetään pitkiä illallisia ja sunnuntailounaita, ja ystäviä tavataan töiden jälkeen aperitivolla proseccoa ja pikkusuolaisia nautiskellen.

”Vaikka viini on tärkeä osa italialaista kulttuuria, sitä ei saa ottaa ikinä liian vakavasti – paikallisetkaan eivät sitä tee. Viinejä kannattaakin kokeilla ja nautiskella rohkeasti”, Degerth kannustaa.

Italiassa vaihdetaan töistä vapaalle tapaamalla kavereita rennosti baarissa aperitivon parissa. Aperitivo-perinne on kiva pieni arkea kohottava hetki, jonka tarkoitus on myös herätellä ruokahalua illallista varten.

Aperitivolla nautitaan yleensä lasillinen hyvää viiniä tai vaihtoehtoisesti drinkki, useimmiten spritzer. Juoman kanssa tarjoillaan usein pikkusuolaisia, kuten perunalastuja, oliiveja, juustoja ja leikkeleitä tai pieniä pizzanpaloja, pizzettoja.

Spritz-juomien suosio on noussut muutaman vuoden aikana myös Suomessa, mutta muutoin Italian kaltainen aperitivo-perinne vielä odottelee tulemistaan. Sitä kannattaa kuitenkin kokeilla, sillä hektisen päivän jälkeen aperitivo-hetken järjestää helpommin kuin illallisen.

”Oranssina hehkuva klassikkodrinkki Mionetto Spritz on tullut jäädäkseen myös Suomeen. Limoncello Spritz ja Negroni-drinkki trendaavat nyt meillä kovasti. Spritzit ovat toki perinteinen valinta, mutta jos haluaa raikkaan valkoviinin, valitsisin aperitivolle Pinot Grigiosta tai Vermentinosta tehdyn viinin”, Degerth vinkkaa.