Moi, mitä etsit?
Ginger Joen historia
Ginger Joen liekit leimahtivat 1700-luvun Lontoossa
Aitoa inkivääriä sisältävä Ginger Joe polveutuu Lontoon villeistä ginivuosista ja inkivääristä innostuneen tislaamokisällin kokeiluista.
Kipakka Ginger Joe kuumottelee kielellä sekä alkoholilla että alkoholittomana. Raikas valmisjuomasekoitus saa polttelevan silauksensa aidosta inkivääristä, jonka hippuja voit bongata pulloista. Mutta miten inkivääri päätyi pulloon ja kuka oikeastaan on Ginger Joe?
Villit ginivuodet suistivat Lontoon kaaokseen
Ginger Joe sai alkunsa kiihtyvästi kasvassa 1700-luvun Lontoossa, jossa elettiin samaan aikaan sekä ginin että inkiväärin nousukautta. Giniksi kutsuttiin tuolloin monenlaisia alkoholeja – huomattavasti laajemmalla merkityksellä kuin nykyään.
Ranskasta rantautumaisillaan olevan brandyn asemaa haluttiin horjuttaa ja vastatoimena ginin valmistaminen vapautettiin. Uudistuksen myötä ginin valmistuksen ja jakelun valvonta lakkautettiin, ja eipä aikaakaan, kun kadut täyttyivät juopuneista kansalaisista. Halvan ja epäpuhtaan alkoholin sävyttämät vuodet 1730-1750 nimettiin myöhemmin ginivillitykseksi (eng. Gin Craze), joka aiheutti kansassa laajamittaista kaaosta.
Vaikka ginivillityksen myötä brandyn yleistyminen estettiin, holtittoman juopottelun ja valvomattoman valmistuksen haitat nostivat pöydälle uusia ongelmia. Villit ginivuodet kuopattiin lopulta useiden alkoholin valmistusta ja myyntiä sääntelevien asetusten myötä.
Kun sääntely ja valvonta palasivat, ginin myyminen yksityishenkilöille kiellettiin, ja tislaamot kokosivat ympärilleen jälleenmyyntiverkostoja, joiden myyntilisenssien pohjalle bisnes rakennettiin uudelleen.
Finsburyn tislaamo erottui inkiväärillä
Vuonna 1740 perustettu lontoolainen Finsburyn tislaamo oli yksi villien ginivuosien voittajista. Finsburyn antimet tunnettiin laadusta, jota kilpailijat eivät pystyneet nokittamaan. Kun ginin valmistusta ei vuosiin säädelty, juomia oli vapaamielisesti maustettu ja jatkettu erinäisillä aineksilla, jotka eivät elintarvikekäyttöön olisi edes 1700-luvun mittareilla kuuluneet.
Kuuluisaan Finsburyn inkivääriviiniin sen sijaan jauhettiin mausteeksi aitoa inkivääriä suurilla myllynkivillä, jotka ovat edelleen näytillä Lontoon keskustassa.
Laadukas inkivääriviini houkutteli paikalle kisällejä, ja menestyksekkäässä tislaamossa uransa aloitti 17-vuotiaana harjoittelijana myös muuan Joseph Stone, tunnetun kauppiassuvun vesa.
Liekkiviikset muistuttavat aidon inkiväärin poltteesta
Tarina kertoo, että Joen viikset leimahtivat liekkehin, kun inkivääriä oli erään kerran lipsahtanut juomasammioon tavallista reippaammin. Inkivääriin intohimoisesti mieltynyt punaviiksinen Joe on yhä läsnä etiketissä liekkiviiksineen.
Kun veri myöhemmin veti Josephin isänsä jalanjäljille kauppiaaksi, hän ymmärsi riittävästi sekä alkoholista että kaupanteosta, ja alkoi myydä Finsburyn tislaamon suosittua inkivääriviiniä ja muita juomia omalla nimellään. Verotussyistä Ginger Joe nimettiin tuolloin olueksi.
Kylmäpäisistä valinnoistaan tunnetun Joen perintö elää tunnisteella #liekkiviikset.
